keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pitkä matka kotiin

Namibia on suomalaisille kaukainen paikka. Lensimme paluumatkalla ensin Windhoekista Johannesburgiin, lento kesti parisen tuntia. Johannesburgista Muncheniin lento kesti 11 tuntia ja Munchenistä Helsinkiin vielä reilut pari tuntia. Oheisessa kuvassa näkyy muutama matkalaisemme odottamassa jatkolentoa. Huomioikaa hienot kampaukset!
Minulla oli Helsingistä vielä lento Ouluun, mikä kesti tunnin. Kotona olin keskiviikkona seitsemän jälkeen illalla. Oulussa oli pakkasta ja maa oli roudassa. Aikalainen muutos Namibian yli 30 asteen helteestä.

Henkinen kotimatkamme kestää varmasti paljon kauemmin. Kokemuksia kertyi sitä vauhtia, ettei niitä mitenkään ehtinyt sulattaa. Matkablogin pitäminen tuntui monesti varsin työläältä, kirjoitettavaa olisi ollut niin paljon ja verkko oli välillä olematon. Illalla tuntui usein, ettei millään jaksa edes aloittaa kirjoittamista, koska tapahtumia oli niin paljon. Iltaisin oli vaikea muistaa, mitä samana aamuna oli nähty ja tehty. 

Niin kuin blogiteksteistä varmaan on voinut havaita, matkamme onnistui loistavasti. Suuri ansio siitä on Kirjastot ja kehitys -hankkeen Marjatta Lahdella ja Minna Koskisella. Käytännön asiat sujuivat hyvin Olle ja Stefan Erikssonin ja Koononoo-matkojen erinomaisten matkajärjestelyjen ansiosta. 

Ajoimme reilun viikon aikana Namibiassa yli 2500 kilometriä. Autossa oli neljätoista erilaista ihmistä, joista suurin osa ei tuntenut ennen matkaa porukasta juuri ketään muuta. Autossa oli usein tosi kuuma, koska istuimme aivan kylki kyljessä. Väillä pidimme ikkunoita auki valokuvauksen vuoksi, mutta silloin ilmastointi ei tietenkään toiminut ja oli entistä kuumempi. Tilaa ei ollut paljoa, etenkin pitkäjalkaisille (joita porukassa oli harvinaisen paljon) istuminen oli ahdasta. Mutta me vaihdoimme paikkoja niin, että kaikki pääsivät vuorollaan auton etuosaan ja ikkunoiden viereen parhaimmille paikoille väljemmin istumaan. Matkat menivätkin lopulta yllättävän kevyesti, koko ajan oli niin paljon katseltavaa. Ohjelma oli tiivis, välillä aivan hengästyttävä. Mutta toisaalta kaikki oli niin kiinnostavaa, ettei yhtään kyllästyttänyt. Pikemminkin niin päin, että matkalla toteutettiin myös sellaisia juttuja, joita ei oltu etukäteen suunniteltu. Ja lopulta porukka aina selätti väsymyksen nauramalla paljon, aiheesta ja usein aiheettakin. 

Ryhmän yhteishenki oli hyvä, kukaan ei pahemmin myöhästellyt sovituista ajoista, suunnitelmien muuttuminen ei aiheuttanut purnausta, olimme tyytyväisiä majapaikkoihin ja ruokailuihin. Saimme riittävän usein viiniäkin, ehkä sekin auttoi tunnelmaan! Juopottelemaan emme kuitenkaan ryhtyneet, mitä nyt iltaisin saatettiin juoda gintonicit tai pullolliset mainiota Windhoekin olutta. Oli kiva, että mukana oli kirjastolaisten lisäksi myös opettajia. Keskustelimme kirjastoasioiden lisäksi paljon myös kouluista ja opetuksesta ja toki kaikesta muustakin mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Eli kiitokset matkan onnistumisesta kuuluvat myös koko porukalle!

Päätän tämän blogini tähän. Jos joku haluaa linkittää blogin johonkin, se sopii. Tekstiä ja kuvia saa vapaasti käyttää, mutta lähde on hyvä mainita.

Maija Saraste

ps. Tässä vielä pari matkaan liittyvää linkkiä:
http://kirjastotjakehitys.suomenkirjastoseura.fi/
http://www.koonono.com/
 

3 kommenttia:

  1. Tämä blogi on hieno muisto matkaajille ja antaa intoa uusiin matkoihin. Kiitos,Maija, että jaksoit tämän tehdä: tapella yhteysvaikeuksien ja kuvansiirtojen kanssa. Tulos palkitsee!

    VastaaPoista
  2. Ihan mielenkiintoista lukea ensimmäisestä (?) matkastanne Namibiaan ja Ambomaalle. Me olimme muutama viikko myöhemmin samoissa maisemissa ja asuimme Stefanin vanhalla kodilla, lähetysasemalla Oniipassa. Emme nähneet Siniä, mutta hän oli siellä vielä samaan aikaan.

    VastaaPoista