Suomalaisia Ambomaalla

Lauantain ohjelmassa oli mm. tutustuminen Eloc Printing Press and Bookshopiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, koska kirjakauppa ei ollutkaan avoinna. Onandjokwen sairaalamuseon näyttelyssä saatoimme tutustua siihen, miten suomalaiset lähetystyöntekijät olivat 1800-luvulla käynnistäneet sairaalatoimintaa Ambomaalla. 

Sairaalamuseon vieressä oli silmäasema, jossa työskenteli suomalainen optikko. Saimme tutustua silmäasemaan ja kuulla optikon työstä alueella. 

Kävimme myös hänen talossaan, jonka pihamaalla  sijaitsi oikea sauna. Kuulimme, että pihamaa pitää kuokkia viikoittain hiekalle, jottei pihalle tule käärmeitä.

Käväisimme pikimmiten myös Suomen Lähetysseuran omistamassa kauniissa vanhassa talossa, jossa oppaamme Stefan asui lapsena. Siellä on vieraillut mm. presidentti Martti Ahtisaari. 

Nakambelen museossa tutustuimme suomalaisen Martti Rautasen elämään ja elämäntyöhön. Museon opas Magdalena oli perehtynyt aiheeseen erittäin hyvin ja häntä oli todella ilo kuunnella. Museon yhteydessä oli myös perinnetaloja, joihin kävimme tutustumassa. 

Tämän jälkeen saimme perinteisen lounaan, jossa oli hirssipuuroa, pinaattimuhennosta ja run-away-chickeniä. Juomaksi saatiin paikallista hirssijuomaa. Söimme käsin, niin kuin tapana on. 

Olukondassa kävimme vielä Magdalenan kanssa tutustumassa siihen, kuinka hirssipuuroa tehdään. Saimme itsekin jauhaa hirssiä. Se tapahtui niin, että pitkällä puisella työvälineellä hakattiin majan lattialle tehdyssä syvässä kuopassa olevia hirssijyviä. 

Perheen vanhaemäntä näytti meille, kuinka palmunlehvistä punotaan koreja. Tytär halkaisi kirveen avulla marulapuun hedelmiä, joita saimme maistella. Näistä hedelmistä tehdään kuuluisaa Amarula-likööriä.

Iltapäivällä lähdimme kohti Etoshan kansallispuistoa. Heti portin jälkeen näimme seepralauman ja pian löysimme muitakin eläimiä. Innostus oli suuri, ja kamerat kävivät kuumina. 

Koko porukka ei ollut saaanut majoitusta samaan paikkaan, joten hajaannuimme kahdeksi ryhmäksi. Osa porukasta lähti saattaamaan Namutonissa yöpyviä. Matkan aikana näimme suolajärven rannalla kulkevia kirahveja ja keihäsantiloopin. 

Lisäksi näimme osan elefanttia ja sarvikuonoa. Ne olivat niin hyvin piiloutuneita pusikkoon, että kuvista ne voi havaita vain hyvällä tahdolla. 

Hämärän hetkellä näimme yhtäkkiä tiellä leopardin. Kaikki tapahtui niin silmänräpäyksessä, ettei kukaan meistä ehtinyt ottaa kuvaa. Kaikkien mieliin jäi varmasti se, kuinka leopardi katsoi suoraan meitä, ennen kuin se hyppäsi piiloon tien vierustan pensaikkoon.

Minä yövyin Onkoshi Campilla, joka sijaitsee aivan suuren suolajärven reunalla. Järvessä on vettä vain sadekauden aikana, ja silloinkin korkeintaan metrin. Järvi on noin 150 kilometriä pitkä ja yli 60 kilometriä leveä aavikko. Kävimme maistelemassa rannalla ja hiekan näköinen aines todella oli suolaa. 

Onkoshilla yövyimme ylellisissä majoissa, jotka oli rakennettu puisten telineitten varaan. Niiden alla saattoi kulkea leijonia ja muita villieläimiä, mutta emme kylläkään nähneet yöllä yhtäkään eläintä. 

Illalliseksi söin herkullista elandia. Illan pimetessä katsoimme ravintolan terassilla Afrikan taivaan tähtiä. Tunnelma oli aivan epätodellinen.