tiistai 14. lokakuuta 2014

Okahandjassa ja Tsumebissa

Aamulla käytiin taas uimassa huonekaveri Hannelen kanssa. Aamiaisen jälkeen lähdimme kahdella autolla pohjoista kohti. Minä ja helsinkiläinen Maisku siirryimme toiseen autoon, jossa oli kolme namibialaista kirjaston työntekijää, kolme tansanialaista vierasta ja Kirjastot ja kehitys -hankkeen projektista vastaavat.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli vajaan tunnin matkan päässä oleva Okahandjan kaupunki, jonka kirjastossa vierailimme. Kirjasto oli ulkoa komea, mutta sisältä aika vaatimaton. 

Parasta kirjastossa oli lastenosasto, jonka seinällä oli iso värikäs maalaus. Lasten tila oli muutenkin kauniisti maalattu ja kalustettu ja siellä oli paljon uusia kirjoja. Kirjastossa oli kirjoja sekä afrikaansilla, saksaksi että englanniksi. Asiakkaina oli enimmäkseen englannin kielellä lukevia lapsia ja nuoria. 


Samassa kaupungissa kävimme myös markkinapaikalla, jossa myytiin paikallisia käsitöitä.


Jatkoimme matkaa halki savannin. Matkan varrella näimme kirahveja, antilooppeja, seeproja, strutseja, paviaaneja, mangusteja, pahkasikoja, tunnistamattomia petolintuja ja muita lintuja. Matkalla oli muutakin ihmeteltävää kuin eläimet. Tien vierellä näkyi isoja termiittikekoja. Puissa roikkui kummallisen näköisiä linnunpesiä. Maisema oli karu ja kivinen. Savannin takana näkyi erikoisen mallisia vuoria. Lähempänä Tshumebia aloimme nousta korkeammalle. 

Tsumebiin tulimme puoli viiden aikoihin. Menimme saman tien uima-altaaseen virkistäytymään ja harjoittelemaan kuviokelluntaa. 

Sen jälkeen lähdimme Pirjon kanssa kaupunkia katsomaan. Pistäydyimme juomaan oluet pieneen kahvilaan ja saimme tutustua baarinpitäjään Fransescaan. Hän oli naimisssa vanhemman saksalaisen miehen kanssa ja haaveili pääsystä tapaamaan isäänsä Italiaan. Hän innostui kovasti, kun kuuli meidän olevan kirjastonhoitajia ja halusi heti lahjoittaa jollekin kirjastolle viisi isoa puulaatikollista saksankielisiä kirjoja. Lupasimme selvittää, voisiko joku kirjasto vastaanottaa kirjat.


Illallista oli tarkoitus syödä hotellimme ihanalla pihamaalla. Yössä tuoksui huumaavasti oleanteri ja jakaranda, puutarhassa oli myös joulutähtiä ja erilaisia palmuja. Sade kuitenkin yllätti meidät ja siirryimme sisälle syömään. Illallisen jälkeen vietimme kuitenkin vielä yhdessä hetken puutarhassa ja yritimme sulatella kokemuksiamme.

4 kommenttia:

  1. Yritän lähettää kommenttia, mutta en tiedä onnistuuko tämä... milenkiintoinen asia oli tuo saksankieliset kirjat kirjastossa. Onkohan Namibiassa paljonkin saksaa äidinkielenään puhuvia vai mihin mahtanee liittyä. Afrikaanshan on hollanninkielen tyyppistä ja sitä läytetään muuallakin esim. etelä-Afrikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksaa puhuvia on Namibiassa siltä ajalta, kun maa oli Saksan siirtomaa eli 1800-luvun puolestavälistä vuoteen 1915 asti, jollon Etelä-Afrikka miehitti maan. Saksalaiset asuvat enimmäkseen maan eteläosissa sekä rannikolla.

      Poista
  2. Ajattelen tässä miten hienoa on että miellä on mahdollisuus puhua, kirjoittaa ja opiskella omalla äidinkielellämme. Että ensimmäinen tehtävämme ei ole ruotsin. venäjän tai englannin opetteleminen voidaksemme käyvä koulua.

    VastaaPoista
  3. Tuo on aivan totta. Vielä 1800-luvulla Suomessa melkein kaikkialla lapset joutuivat ensimmäiseksi opiskelemaan koulussa vieraan kielen ja sama tilanne oli vielä 1900-luvullakin saamelaisilla. Eikä se maahanmuuttajataustaisille lapsille taida nykyäänkään olla helppoa aloittaa koulua suomeksi.

    VastaaPoista