Istuimme nenä ikkunassa tarkkailemassa ympäristöä ja kun joku huomasi liikettä ruohikossa, pensaiden takana tai puissa, kuului kiihkeitä "seis-" tai "pysäytä"-huutoja. Useimmiten se kyllä taisi olla Stefan, joka autolla ajamisesta huolimatta huomasi ensimmäisenä eläimet ja kehotti meitä katsomaan oikealle tai vasemmalle. Vähitellen totuimme kirahveihin, seeproihin ja erilaisiin antilooppeihin niin, ettemme pydähtyneet kuvaamaan jokaista eläintä.
Ensimmäisen leijonan näkeminen sai kaikkien tunteet pintaan. Kyseessä oli valtava urosleijona, joka oli noin 40 metrin päässä tiestä olevan puun alla syömässä seepraa. Myöhemmin näimme vielä kaksi naarasleijonaa, jotka olivat vähän kauempana. Minun ipadillani ei saanut eläimistä kunnon kuvia, mutta onneksi muilla oli parempia kameroita.
Myös ensimmäisen elefantin näkeminen oli sykähdyttävä kokemus. Sittemmin näimme paljon lisää elefantteja, yhteensä varmaan parikymmentä. Jännittävintä oli, kun elefantti kulki aivan pysäytetyn automme takaa.
Elefantit olivat aivan erinäköisiä. Joillakin oli tummempi ja joillakin vaalemapi nahka, yhdeltä toinen syöksyhammas oli poikki, joillakin syöksyhampaat olivat kovin lyhyet, toisten nahka roikkui enemmän kuin muilla.
Elefantit olivat aivan erinäköisiä. Joillakin oli tummempi ja joillakin vaalemapi nahka, yhdeltä toinen syöksyhammas oli poikki, joillakin syöksyhampaat olivat kovin lyhyet, toisten nahka roikkui enemmän kuin muilla.
Suurta innostusta meissä herättivät myös gepardit. Muutaman kymmenen metrin päässä tieltä näimme kolmee ruskogepardia makailemassa puun alla kaikessa rauhassa. Valitettavasti myös niiden kuvaaminen oli aika hankalaa ilman hyvää kameraa.
Neljäs suosikkieläimemme oli sarvikuono. Osa porukasta oli kyllä nähnyt edellisenä päivänä sarvikuonon takapuolen, ja senkin vain puskassa, minkä vuoksi tilasimme Stefanilta sarvikuonoja. Hän toteuttikin toiveemme ja niinpä saavuimme iltapäivän päätyttyä eläinten juottopaikalle, jolla sarvikuono poseerasi meille edestä ja takaa. Kaikki toiveemme Afrikan villieläinten näkemisestä siis täyttyivät.
Istuminen autossa koko päivän oli aika hikistä. Onneksi pidimme useita taukoja, joista mieleenpainuvin olI vessatauko, joka pidettiin sadan metrin päässä urosleijonan makuupaikasta. Vähän hirvitti nousta autosta ulos, mutta selvisimme siitäkin urheasti.
Yöpaikkamme oli aivan kansallispuiston portin ulkopuolella Taleni Villagessa. Majoituimme viehättäviin kahden hengen telttoihin, joissa oli kuitenkIn kaikki mukavuudet. Illallinen oli yksi parhaista, mitä nautimme koko matkan aikana. Saatoimme valita syötäväksi mm. elandia, kudua ja seepraa. Päivällisen kruunasi jälkiruokapöytä, jossa oli varmaan kymmentä erilaista jälkiruokaa, toinen toistaan paremman makuisia leivonnaisia ja muita herkkuja. Oli ihanaa päästä nukkumaan kaiken kokemamme jälkeen. Pidimme teltan ikkunat avoinna ja nautimme teltan läpi puhaltavasta vilvoittavasta tuulesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti