tiistai 21. lokakuuta 2014

Viimeinen päivä Namibiassa

Viimeinen päivämme Windhoekissa valkeni yhtä lämpimänä kuin edellisetkin päivät. Melkein kaikki lähdimme kaupunkiin. Pirjo ja Hannele jätettiin kampaajalle, sillä he tahtoivat afrikkalaiset lettikampaukset ja osa porukasta jäi keskustaan ostoksille Craft Centeriin, josta sai kaikenlaisia namibialaisia käsitöitä. 

Eva, Jaana, Hanna ja minä halusimme nähdä Katuturan slummialueella sijaitsevan naisten käsityökeskuksen Pendukan. Paikka osoittautui hyvin viehättäväksi. Vain kilometrin päässä kuhisevasta Katuturasta löytyi kauniisti maalattuja taloja, jotka sijaitsivat vehmaan patoalueen rannalla. 

Pendukassa oli vammaisten naisten käsityöpaja ja -myymälä, kahvila, majoitustiloja sekä erilaista kulttuuritoimintaa. Patoalueella näkyi pelikaani, pihalla kutojalinnnut hoitivat pesissä sirkuttavia poikasiaan.

Palattuamme kaupunkiin päätimme Evan kanssa käydä katsomassa Namibian kaupungin pääkirjastoa. 
Tapasimme siellä kirjastokonferenssista tutun kirjastonhoitajan. Ruth von Platon. Kirjasto oli rakennettu 1970-luvulla, mutta peruskorjattu pari vuotta sitten. Se olikin nyt oikein siistissä kunnossa. Kokoelmassa oli enemmän kaunokirjallisuutta kuin tietoa, kirjat olivat enimmäkseen englanniksi, mutta myös saksaksi, afrikaansiksi ja alkuperäiskansojen kielillä. 


Lastenosasto oli maalattu samoilla värillä kuin mitä olimme nähneet viikkoa aiemmin kirjastokäynnillämme Okahandjan kaupungissa.

Aamupäivän aikana ehdimme vielä ihmetellä käsityökauppojen runsasta valikoimaa. Kaikkien meidän kasseihin tarttui lisää ostoksia. Käväisin vielä Erjan kanssa paikallisessa kangaskaupassa, mutta en löytänyt pöytäliinaksi sopivia kankaita. Sen sijaan tapasin nappiosastolla hienosti pukeutuneen herero-naisen, joka antoi luvan kuvata itseään.

Hotellissa söimme lounaan, minkä jälkeen Stefan vei meidät kentälle. Pihalla otimme vielä yhteiskuvia. Tässä kuvassa näkyvät kaikki ryhmämme jäsenet (minua lukuunottamatta): vasemmalta edestä lukien Eva Costiander-Hulden, Erja Makkula, Henna Ylihärsilä, Pirjo Sallmén, Taina Grönman, Hannele Halttunen, Minna Katajamäki. Ylärivin ihmiset vasemmalta lukien Maisku Myllymäki, Sami Jyläs, Hanna Hohenthal, Stefan Eriksson, Jaana Sopanen ja Arja Kangasharju. 
Stefan saattoi meidät turvatarkastukseen asti. Oli haikea erota hänestä. Hän on mukavin opas ja matkanjohtaja, jonka olen tavannut.

2 kommenttia: